Tarina, joka paljastaa mielen
Acta Psychedelica esitti avoimen kutsun, jossa haluttiin ihmisten kuvailevan omin sanoin, mikä oikeastaan on "psykedeelistä". Esseeni "Tarina, joka paljastaa mielen: Psykhe, Eros ja psykedeelit" oli oma tapani vastata tähän kysymykseen, ja se hyväksyttiin osaksi uusinta julkaisua. Essee löytyy kokonaisuudessaan täältä: doi.org/10.66904/ap.163997.
Acta Psychedelica on Psykedeelitutkimuksen yhdistyksen (PSYTY ry) julkaisema, vertaisarvioitu ja avoimesti saatavilla oleva tiedelehti. Se julkaisee tutkimusartikkeleita, kirja-arvioita sekä esseitä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi aiheista, jotka liittyvät psykedeeleihin ja niiden vaikutuksiin: psykologiasta lääketieteeseen, filosofiaan ja historiaan asti.
Vastasin kysymykseen kielen ja kertomusten näkökulmasta, en aineiden. Lähtökohtana on ajatus, että kieli ei vain kuvaa kokemusta vaan osallistuu sen rakentamiseen: se, puhutaanko "hallusinaatioista" vai "mielen paljastumisesta", muuttaa koko kokemuksen kehystä.
Tästä essee etenee sanan psykedeeli juurille (kreikan psykhē, mieli tai sielu, ja dēloun, paljastaa) ja edelleen Apuleiuksen kertomaan myyttiin Psykhestä ja Eroksesta. Myytin kaari – lumous, kriisi, koettelemukset, kuolema ja lopulta uusi liitto – vastaa yllättävän tarkasti sitä rakennetta, jota psykedeelisissä "matkoissa" kuvataan yhä uudelleen: hurmiota seuraa kriisi, sitten koettelemukset, joskus jopa minäkokemuksen häviäminen, ja lopulta, parhaimmillaan, integraatio.
Psykedeelinen on siten kuin perhosen metamorfoosi: sielun tarina, joka haluaa tulla nähdyksi ja eletyksi.
Jos syvyyspsykologia, myytit tai psykedeelitutkimus kiinnostavat, essee kannattaa lukea kokonaan, linkki löytyy yllä.